Tulossa:

Nyt:

Nyt arvotaidetta alkaen 100€ !
Kuono r.y.:n hyväntekeväisyysmyynti
Galleria ARS Longassa
Annankatu 12
25.2-1.3.2020
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16

Menneet näyttelyt:

Anna Kaarina Nenonen – Näyttelyaika 16.1-2.2 

Taiteilijan kotisivut

 

Taiteilija kertoo omin sanoin seuraavaa:

Olen Helsinkiläinen taiteilija, joka juuri palasi tänne monien vuosikymmenien jälkeen. Synnyin Kuopiossa, opiskelin taidehistorian maisteriksi Åbo Akademissa, kuvataiteen konservaattoriksi Tanskan Kuninkaallisessa Taideakatemiassa, ja MFA (taiteen maisteri) Rochester Institute of Technologyssä. Suurimman osan viime vuosista vietin Yhdysvaltojen etelävaltioissa, Virginiassa, Tenneseessa ja Pohjois-Carolinassa, joissa opetin taidehistoriaa ja kuvataiteita yliopistoissa ja collegessa.

Töitäni on nähty kansainvälisesti ja niitä on myös museoissa ja kokoelmissa paitsi kotimaassani Suomessa myös etenkin Yhdysvalloissa, Liechtensteinissa, Itävallassa, Sveitsissä, Puolassa ja Ruotsissa.

Esittävää taidetta?! Hyi kauheaa. Kuka tällaista enää tekee? Koska pystyn siihen ja osaan sen ja minulla on pitkä tie taiteen metodeihin ja tekniikkaan. Se on tietoinen valinta. Olisi nyt eden puoli-abstraktia (ja joskus on). Ihailen renessanssin ja barokin taitelijoita, joista huippu on Caravaggio. Tenebrismin olen tulkinnut omalla tavallani. Usein maalaan mustalle pohjalle. Melkein nykytaiteilijoista (kuoli hiljattain) lemmikkini oli Lucian Freud.

Erään museon johtaja hiljattain tiivisti visioni käsitteeseen “Southern Gothic”. Toistaiseksi se ehkä ainakin osittain on totta. Teokseni, maalaukset, grafiikka ja piirustukset ovat tunnepitoisia ja usein pimeitä. Joissakin on roomalaiskatolista symboliikkaa (itse olen katolinen, vaikka suomalainen ja kasvoin luterilaisessa ympäristössä), useat kuuluvat sarjaani “Romancing the Thoroughbred”.

The Thoroughbred on täysverinen hevonen. Ja ne työt ovat oma-elämänkerrallisia, vaikka niihin liittyykin symboliikkaa, hevonen romanttisena eläimenä, yleensä valkoinen ori, jollaisen itse asiassa omistin kerran. Hän on vielä elossa, nauttii eläkepäiviään Virginiassa. Hevonen voiman ja statuksen symboolina, kuten Sforzan hevonen josta Leonardo teki luonnollista kokoa suuremman mallin mutta jota ei kuitenkaan toteutettu bronssissa ja ammuttiin sirpaleiksi.

Minulle hevonen on voimaa antava eläin, joka on auttanut ja lohduttanut minua lapsesta lähtien, ja feminismin symbooli, koska naisilla ja hevosilla on usein maaginen yhteys ja ymmärrys. Hevonen antaa voimaa. Mutta myös tuhosi minut, olin hengenvaarallisessa ratsastusonnettomuudessa ja minulla on nykyään paha nivelrikko, lonkkaproteesit, ja vaikka mitä muuta. Piti opetella uudelleen kävelemään.

Nietche sanoi “mikä ei tapa meitä, tekee meistä voimakkaamman”. Ei pidä paikkaansa. Henkisesti, ehkä.

Olen myös kiinnostunut hyönteisistä, kasveista (etenkin jos ne ovat myrkyllisiä), voodoosta, kirjallisuudesta (yhdessä maalauksessani taustalla on teksti Baudelairen runosta Les Fleurs du Mal) ja hyvistä tatuoinneista, joita minulla ei ole yhtään. Hiljattain minut myös kutsuttiin ETSU (East Tennessee State University) näyttelyyn jonka teemana on Dolly Parton, joten yritän nyt sulattaa mitä hän minulle merkitsee. Voimakas

nainen joka on maksanut takaisin ihmisille hänen synnyinpaikallaan, intohimona viihde, hyväntekeväisyys ja LBTG oikeudet. No I am not gay, neither is she, but that does not prevent you from being human.

ARS Longan joulunäyttely
Näyttelyaika 13.12.2019. – 5.1.2020
Joulunäyttelyssä esillä maalauksia, akvarelleja, lasia ja valokuvia tutuilta taiteilijoiltamme.
Esillä taideteoksia seuraavilta taiteilijoilta:
Maya Rygard (SWE), Mirja Ilkka, Mika Törönen, Pauli Partanen ja Jussi Aalto

Näyttelyaika 27.11. – 8.12.2019

Whatever will be – will be?
Kuten laulussa sanotaan: Que será, será, the future ’s not ours to see…? Kysymysmerkit ovat minun.

Tutkijoiden raportit ilmaston muutoksesta ovat hälyttäviä ja täyttävät uutisvirran.
Maapallon lämpötilan nousu, myrskyt, tulvat, napajäätiköiden sulaminen, merenpinnan nousu ovat jo tuttua tietoa, tänä vuonna on erityisesti noussut tietoisuuteen metsien merkitys hiilinieluina : maapallon keuhkojen, erityisesti Brasilian sademetsien polttaminen ja siihen liittynyt väkivalta, on järkyttänyt tavallisiakin ihmisiä.

Itseäni on järkyttänyt myös eläinten ja kasvien sukupuutot.
Luonnon monimuotoisuus katoaa mm. metsien avohakkuiden seurauksena.
Lapsuudestani 50-luvulta muistan teiden ja peltojen varsien ja niittyjen valtavat kukkamäärät.
Olemme huomanneet, että autojen tuulilasit eivät enää olen ajomatkan jälkeen täynnä kuolleita hyönteisiä.
Pahimpana ehkä on mehiläisten ja muiden pölyttäjien massakuolemat kasvinsuojelumyrkkyjen käytön seurauksena.
Nythän EU pyrkii kieltämään neonikotinoidit ja glyfosaatin ( Round up), mutta mm USA:ssa käytölle ei ole esteitä.

Mikromuovit valtaavat maapallon, ei kovinkaan pitkän ajan kuluttua merissä arvioidaan olevan enemmän muovia kuin kaloja.
Muovit hajoavat yhä pienemmiksi muruiksi, nanomuovit ovat vain 0,001mm.
On todettu että maaperästä löytyy jo useiden metrien syvyydessä muovia – vain 60 vuoden muoviaikakauden jälkeen – erityisen pahalta tuntui uutinen, jonka mukaan maaperän lierojen kasvu hidastuu ja kuolleisuus lisääntyy niiden syödessä mikro/nanomuoveja.

Tässä näyttelyssä on maalauksia erilaisista dystopioista – miten olemmekaan sulkeneet silmämme!
Muutamat kauniit puutarha/kukkamaalaukset muistuttavat, miten elämme epävarmuuden aikaa ja kehottavat työskentelemään yhdessä kotimaapallomme luonnonkauniin tulevaisuuden hyväksi.

Itselleni tämä on hieman juhlavuosi: 10 vuotta sitten olin valmistumassa Vapaasta Taidekoulusta
4-vuotisten taidemaalariopintojen jälkeen – ja muutenkin juhlin reippaana iän karttumista.

Annu Ahlström

Retrospektiivinen näyttely 08.11.-24.11.2019

”Elvi Maarnin näyttely Strindbergin salongissa keväällä 1945 tuli monille täydellisenä yllätyksenä. Mistä on tämä taiteilijatar, kysyttiin, enhän ole hänestä aikaisemmin tiennyt? Elvi Maarnin aralle erakkoluonteelle on kuvaavaa, että hän epätoivoisesti vastusti tämänkin näyttelyn järjestämistä, mutta kaikesta huolimatta sen järjestämisessä onnistuttiin. Näyttely sai suuren menestyksen. Yleisö oli ihmeissään ja mieluisasti yllättynyt, kuten syvän taiteen näkemisen yhteydessä aina on laita….” Näin kirjoitti Antero Rinne, Suomen Taiteen Vuosikirja 1945.
Strindbergin näyttelyn tuoma suosio sekä julkisuus eivät miellyttäneet arkaa taiteilijaa ja hän vetäytyi maalaamaan omaan rauhaansa. Sen ajan kuuluisa taidekauppias Hellmuth van Assendelf myi hänen teoksiaan yksinoikeudella vuodet 1956-1977, ympäri Suomea. Van Assendelf maksoi taiteilijoille sovittua kuukausipalkkaa, joka takasi säännöllisen toimeentulon. Taiteilijan toimeentulo noihin aikoihin ei ollut mikään itsestäänselvyys. Samalla sopimuksella yksinmyyntioikeus rajoitti henkilökohtaisten näyttelyjen pidon.
Lähes puoli vuosisataa kului Strindbergin näyttelyn jälkeen, kunnes vuonna 1993 Elvi Maarni kutsuttiin Hämeenlinnan ja Turun Taidemuseoiden yhteisesti järjestämään ”Arvoituksellinen uni” -näyttelyyn, jossa oli esillä sotavuosien ja sodan jälkeisen ajan merkittäviä taiteilijoita. Näyttelyn teemana oli ”Romanttis-mystisiä ja surrealistisia piirteitä 1940- ja 1950-luvun suomalaisessa maalaustaiteessa”.
Vuonna 1999 Kiskon Kivimakasiinissa oli Elvi Maarnin laaja retrospektiivinen näyttely, jossa oli esillä hänen teoksiaan eri aikakausilta. Tämä näyttely onnistui yksittäisten keräilijöiden innokkuudella ja tarmolla.
80-luvulta lähtien Elvi Maarni lahjoitti teoksiaan hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka myivät niitä keskuudessaan ja veivät osan taidehuutokauppoihin. Juuri huutokauppojen myötä löysivät taiteesta kiinnostuneet henkilöt laajemmin Elvi Maarnin tuotannon ja teokset nousivat arvoonsa. Samaan aikaan teoksia alkoi esiintyä taideliikkeissä, gallerioiden yhteisnäyttelyissä ja taidemessujen osastoilla. Omista henkilökohtaisista näyttelypyynnöistä taiteilija kieltäytyi säännöllisesti, varmasti jo korkean ikänsäkin vuoksi.
Tyttärentytär Hanna Ruusulampi ehti haastattelemaan taiteilijaa tutkielmassaan ”Mystinen uneksija Elvi Maarni” (v. 1998). Tutkielmassa taiteilija kertoo mm. omakohtaisesti, ”miten isä vastusti ja halusi jarrutella taiteilijan kutsumisammattiin sekä turmioelämään ajautumista”. Puolen vuoden Ateneum-kokeilun jälkeen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi juuri perustettu Vapaa Taidekoulu (v. 1935). Siellä hän opiskeli seuraavat kymmenen vuotta.
Ars Longan näyttely on järjestetty Elvi Maarnin perheen myötävaikutuksella.

Pauli Juhani Vuorisalo oli suomalainen kuvataiteilija. Hän edusti niin sanottua pariisilaista koulukuntaa, joka teki kuvataiteita hyvin laaja-alaisesti. Vuorisalon tuotanto käsittää piirroksia ja grafiikkaa, guasseja, keramiikkaa, lasitöitä sekä taidetekstiilejä, kuten gobeliineja. 

Pauli Vuorisalo kuoli kaksi vuotta sitten ja nyt esillä on monipuolinen retrospektri tämän monipuolisen taiteiljan töitä 29.10-3.11.

Pauli Partanen 

“Miracle“ maalauksia ja lasiveistoksia. 

Näyttelyaika 4.10 – 27.10 2019

 

Ann Pelanne ja Jussi Aalto
Valokuvanäyttely Ars Longassa 29.9. saakka.
Jussi Aalto on helsinkiläinen valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja, joka tunnetaan parhaiten muotokuvistaan. Hän toimi helsinkiläisen Kameraseura ry:n puheenjohtajana vuosina 2002–2006. Vuosina 1978 ja 1985 Aalto sai valokuvataiteen valtionpalkinnon. Vuonna 2006 hänelle myönnettiin taiteilijaeläke.

http://www.annpelanne.net

 

Tero Annanolli

La Primavera

maalauksia

5.4-12.5.2019

Tervetuloa!

—————————————————–

Mirja Ilkka ja Henri Kivioja

Luotujen laulu

maalauksia

7.3-31.3.2019

Lue artikkeli

—————————————————–

GINA SALARIS – KAIKILLA AISTEILLA

Muotoilija, Lasitaiteilija

KAJ ARD – WORN AND WINDSWEPT

Maalauksia

8.2.2019 – 3.3.2019